Timo Väänänen

Suunta: Sulavainen

Suunta-yhtye on julkaissut ensilevynsä Sulavainen. Sulavainen esittelee yhtyeen monipuolisen sointien kirjon yhdessä rikkaan perinteisen musiikin tulkinnan ja improvisaation parissa. Levyllä on on seitsemän kappaletta ja se esittelee uusia tulkintoja runolaulu- ja kanteleperinteestä, itkuvirsi- ja manauskappaleista aina pelimannimusiikin ja uusien sävellysten maailmaan asti.

Pelimanni-lehti 1/2010 kirjoittaa levystä:

Suunta: Sulavainen

Maanite 2009

Sulavainen / Tuli / Nuoruus / Louhi / Ella / Pyhien tanssi / Kuutar

Suunta-nimen takaa löytyy kolme kansanmusiikin konkaria, Anna-Kaisa Liedes (laulu), Kristiina Ilmonen (lyömäsoittimet, puhaltimet, laulu) ja Timo Väänänen (kanteleet, laulu). Kolmikko on onnistunut ensimmäisellä Suunnan levyllä yhdistämään hienosti improvisaation ja perinteen. Sovitukset ovat pääosin näiden yhdistelyä, mutta levyltä löytyy myös perinteisempään tyyliin esitettyjä kappaleita, kuten sydämeen käyvän kaunis Nuoruus sekä rempseä rekilaulu Ella, jota seuraa huilumelodia.

Levyn sanoitukset ovat perinteisiä, sävellyksistä löytyy sekä tradeja että Liedeksen ja Väänäsen sävellyksiä. Sovitukset on tehty nautinnollisen väljiksi, jolloin jokainen instrumentti saa rauhassa oman tilansa – tässä todellakin pätee sanonta vähemmän on enemmän. Tunnelmat vaihtelevat levollisesta, kutkuttavan kiihottavien kautta tanssillisiin.

Instrumenttimaalailussa sykähdyttäviä hetkiä löytyy paljon. Esimerkkeinä mainittakoon Timon rouhea kantelekomppi Tuli-kappaleessa ja Anna-Kaisan sähinät, kähinät ja kujerrukset Louhessa, jonka taustalla kumisee Kristiinan soittama udu-rumpu. Kristiinan ilmeikäs huilunsoitto tuo hienon sävyn kanteleen ja laulun ohelle Sulavaisessa, Pyhien tanssissa ja Kuuttaressa.

Vaikka olen kuullut Suunnan muusikkoja eri yhteyksissä lukuisia kertoja, täytyy nostaa hattua, huivia ja huopikkaitakin sille, miten tuoretta musiikkia he tässä yhtyeessä tekevät!

Arja Kangasniemi / Pelimanni 1/2010

Suunta (Kristiina Ilmonen, Anna-Kaisa Liedes, Timo Väänänen) released debut album Sulavainen in 2009. The album featuresabundant sound palette in their rich music expression and improvisation. The album has seven tracks with new versions of runo songs, kantele tunes, laments and even spells. Also some dance and new tunes are there too.

review in the Pelimanni Magazine 1/2010 by Arja Kangasniemi

Suunta Sulavainen

Three long term professional can be found behind the Suunta (direction in English) name: Anna-Kaisa Liedes (voc), Kristiina Ilmonen (perc, wind instruments, voc) ja Timo Väänänen (kantele, voc). This trio has successfully combined tradition and improvisation in their debut album. Arrangements are mainly combination of these two but there are some more traditional tunes, too, like the heart warming Nuoruus (Younghood) and rakish folk song Ella,  followed by a flute tune.

The lyrics are traditional, in compositions there are both traditional and tunes by Liedes and Väänänen. The arrangements are enjoyable free, all the instruments get their own space. In the album more is less, truly. The mood variates from peaceful to thrilling and exiting and to groovy.

There are many rousing moments in the instrumental soundworld. E.g. the rough and tough kantele accompaniment in Tuli (the Fire) and the vocal hiss and whiz of Anna-Kaisa in Louhi, in which Kristiina is playng the udu drum. Colourful flute by Kristiina creates great moments with kantele and song in Sulavainen, Pyhien tanssi and Kuutar.

I have heard these musicians separately many times  before, I take my hat, scarf and even the felt boots off to the fact how fresh music they produce together.